Uuteen kotiin

En koe olevani mikään arjen aktiivi, jonka täytyy koko ajan olla tekemässä ja touhuamassa, mutta jonkinlaista uudistumisrituaalia kaipasin kun havahduin siihen, että syksy on taas pian edessä. Aloin stressata syksyä nimittäin jo heinäkuussa.. Stressini ja kyllästymiseni kohteeksi joutui asuntomme. Pikkuhiljaa minua alkoi asunnossamme ärsyttää ne pienet asiat. Liian tumma lattia.. Liian pieni kylpyhuone.. Talon hissittömyys. (Tiedätte varmasti sen tunteen kun kaatosateessa neljän kauppakassin kanssa kotiin käveltyäsi pitäisi vielä kävellä ne samperin kierreportaat ylimpään kerrokseen. Ei houkuttele). Kehitin näistä pikkuvaivoista itselleni päähänpinttymän. Ja sen jälkeen internetin vuokranvälityssivujen selaaminen alkoi urakalla. Pitkään niitä selattiinkin, ennen kuin hyvä vaihtoehto osui kohdalle. Nyt sitten pitäisi vain muuttaa sinne uuteen kotiin.

Muuttamiseen kuuluu olennaisesti tietenkin pakkaaminen. Se on mukavaa touhua se. Pakatessa tulee tehtyä inventaario koko omaisuuteensa samalla kuin pakkaa. Kätevää, ellen sanoisi. On vain uskallettava olla tavaroiden suhteen todella kriittinen. Pois vaan kaikki, mitä et muista omistavasi tai mitä säilytät vain koska olet aina niin tehnyt. Olen myös yrittänyt omia itselleni ajatustapaa siitä, että kaikkea minkä on saanut lahjaksi ei tarvitse säilyttää. Suosittelen tätä ajatustapaa muillekin muuttajille; vaikka se kiva tyynynpäälinen on saatu lahjaksi kummitädiltä ennen 2000 lukua, ei sitä kannata raahata uuteen asuntoon jos siitä nyt vaan ei satu enää pitämään.

Elämme keskellä pahvilaatikkomerta. Onneksi vain väliaikaisesti. Banaanilaatikot eivät ole kiinteä osa sisustusta...

Poismuuttosiivous kummittelee mielessäni jo vahvasti. Se on muuttamisen pirullisin osio. Voisi kuvitella että kaksion poismuuttosiivous ei olisi iso homma, mutta minulle se on. En nimittäin pidä siivoamisesta. En sitten yhtään, se on vain pakollinen paha. Poismuuttosiivouksessa täytyy hinkata asunnosta nekin kulmat ja kohdat joita et tiennyt edes olevan ja joiden siisteys ei sinua arjessa kiinnosta pätkääkään. Ajattelin olevani fiksu ja aloitin siivoamisen ajoissa. Päättelin, että jos pesen parvekelasitukset nyt, ei niitä tarvitse pestä enää pois muuttaessa. Lasit tuli pestyä kyllä, mutta niin kamalat raidat niihin jäi, että joudun toistamaan operaation vielä ennen kuin kannamme omaisuutemme asunnosta ulos. Pitikin yrittää olla ahkera, nyt työ tulee tehtyä tuplana. Helpottaakseni tuskaani romantisoin poismuuttosiivouksen valmiiksi mielessäni; kyllä se nopeasti tapahtuu. Itsensä huijaamistahan tämä, sillä samalla tiedän, että todennäköisesti tulen itkemään x-asennossa keskellä tyhjää olohuonetta kun siivottavia neliöitä tuntuu sen viidenkymmenen sijaan olevankin tuhat. Sitä odotellessa.


Pahin on vasta edessä; poismuuttosiivous.

Muuttaminen ja sen sivutoimet voivat tosin koetella myös parisuhdetta. Kun saimme tiedon uudesta asunnosta ja aloimme suunnitella muuttoa, meikälikka pakkasi ensimmäisen laatikon jo samana iltana. Muuttoon oli vielä kuukausi, mutta heti oli pakko aloittaa. Nyt muutto on jo aivan käsillä, ja minä olen inventoinut asunnon kauttaaltaan ja pakannut toistakymmentä laatikkoa. Avokilla homma on edelleen ajatuksen tasolla ja huomaan silloin tällöin nalkuttavani kuin vanha tekijä. Yritän kuitenkin parhaani mukaan olla kärsivällinen. Hän on hetkessä eläjä, ja minä etukäteen hössöttäjä. Säilyypä tasapaino tässä taloudessa.

Kun muuttorumba on jossain vaiheessa saatu hoidettua, tavarat siirrettyä asunnosta toiseen ja siivouksetkin alta pois, voi huokaista tyytyväisenä ja keskittyä tekemään uudesta asunnosta kotia. Seuraava projekti on tietysti asunnon sisustaminen mieleiseksi. Koska Bellapuodissa tulee pyörittyä päivittäin niin tuhottomasti, löytyy sieltä aika usein sellaisia tuotteita jotka on ollut pakko lisätä omalle toivelistalle. Sitten kun saisi vielä vakuuteltua miehelle että ME TARVITAAN TÄLLASET! :)

 

Korupuu, Kahvipurkki, Tähtimatto, Saksanhirvi tyynynpäälinen, Puhekupla liitutaulu, Roskakori

Tällä hetkellä elän muuttokuplassa jossa unohdan tärkeitä asioita ja muistan ei-niin-tärkeitä, ja häslään ympäriinsä. Mutta olotilaa helpottaa se, kun tietää pääsevänsä pian taas rauhoittumaan. Saa asettua aloilleen, tutustua ympäristöön ja tottua niihin seiniin joita katselee seuraavat vuodet. Saa tottua ja ehkä jopa rakastua uuteen kotiin. Sitä odotellessa, häslätään vielä hetki.

Muuttamisen iloa muillekin tilanteessa oleville toivottelee Puotipuksu-Satu

Tutustu Puotipuksuihin blogaajien esittelysivullamme! >>