Puotipuksun syyspuuhat

Syksyllä syntyneenä olen aina pitänyt syksystä. Oikein odotan niitä ensimmäisiä kuulaita syyspäiviä, kun maa on aamulla ”huuruhunnussa”, ilma on raikas ja aurinko saa ruskan värit loistamaan upeasti.

Mökillä luonnon valmistautumisen talveen huomaa vielä selvemmin kuin kaupungissa, ja sitä on aina vuosi vuoden jälkeen yhtä mielenkiintoista seurata. Keskellä pihaa seisova vanha vaahtera on pudotellut suuria lehtiään värjäten koko pihamaan keltaisen eri sävyillä. Pari viikkoa sitten oli pakkaspäivä, ja havahduin siihen kun sisälle saakka kuului ihmeellistä kopsahtelua ja rapinaa. Avasin oven ja syy äänelle selvisi: suuresta vaahterasta irtosi  tuulessa jäisiä lehtiä, jotka pudotessaan kopsahtelivat ja rapsahtelivat oksia vasten kopsahtaen lopuksi vielä maahan. Ja kun näitä lehtiä oli valtava määrä, tuntui siltä että koko puu rapisi ja kopsui, ihan niin kuin se olisi puhunut. Samana iltana radion Luontoillassakin keskusteltiin tästä samasta erikoisesta äänestä, jota monet muutkin olivat sinä päivänä ihmetelleet.

Karpalosuolla on kaunis syksyinen maisema

Läheiselle suolle on mukava pyöräillä keskipäivällä kun aurinko paistaa ja vielä lämmittääkin mukavasti. Karpalosuomme ei ole pettänyt tänäkään vuonna, marjoja on niin paljon kuin vain jaksaa noukkia. Suolla kävely on tehokasta liikuntaa, varsinkin kun siellä pitää saapastella hieman erikoisessa asennossa nenä melkein kiinni rahkasammaleessa jotta karpalot erottuvat ruskasävyisestä suosta. Välillä sai onneksi oikoa selkää ja seurailla ohitse lentäviä kurkiauroja ja joutsenia. Karpaloiden kerääminen on suhteellisen hidasta hommaa, itse niitä keränneenä ymmärtää hyvin miksi ne ovat melko hintavia kaupoissa. Harmittaa kun niin harva nykyään harrastaa marjastusta, siinä kun saa itselleen monta huvia ja hyötyä samalla. Mansikoista se alkaa, sitten tulevat vadelmat ja puutarhamarjat, sen jälkeen puolukat ja karpalot. Nyt ovat pakastimet täpötäynnä, eli talvi saa tulla! :)

Sieltä ne marja pilkistävät. :)

Tänä viikonloppuna oli mökillä pienenä lisäohjelmana ikkunoiden pesu. Mökki on 30-luvulla rakennettu, joten ikkunanpesukin omanlaisensa projekti. Vanhoja ikkunapokia on toisaalta ihana katsella, ikkunalasikin on ihan erilaista kuin nykyikkunoissa. Punamultainen mökki alkuperäisine ikkunoineen ja piilukirveellä veistettyine hirsiseinineen on tunnelmallinen paikka viettää syysviikonloppuja. Kun on päivän puuhastellut ulkona, saunonut pihasaunassa pitkään ja kiireettä, on mukava nukahtaa takkatulen loimutessa. Ulkonakin on ihan hiljaista tyynillä ilmoilla näin syksyisin, aivan kuin luontokin pidättäisi henkeään ja odottaisi ensi lumen saapumista. Keväinen aamuöinen lintujen viserryskonsertti on muisto vain tässä pimeässä hiljaisuudessa.

Syyspimeiden saavuttua tulee ajankohtaiseksi valaisimet ja niiden kunto. Mökillä seuraava projekti on löytää pirtin kauniiseen vanhaan, mutta vähän epäkäytännölliseen kattovalaisimeen semmoinen lamppu joka ei häikäise, mutta valaisee kuitenkin riittävästi. Myös lukuvalona käyttämämme jalkalamppu on tullut tiensä päähän, eli vanhaan pirttiin tyyliltään sopiva kunnollinen ”lukulamppu” on hankintalistalla seuraavana. Nytpä onkin oiva hetki katsastaa millaista valoa Bellapuodissa on tarjolla syksyn pimeyteen: https://bellapuoti.com/koti-ja-sisustus/valaisimet

Syksyn lapsi

Tutustu Puotipuksuihin blogaajien esittelysivullamme! >>