Kotiäitiyden ja keikkatöiden kultainen keskitie

Olen ollut kotiäitinä nyt aikalailla tasan kaksi vuotta. Tätä ennen tein vuoden töitä lastentarhanopettajana ja vakuutusmyyjänä kahden lapsen kotiäitiyden välissä. Alkuvuodesta valokuvausharrastukseni laajeni ja aloin tekemään kuvausta työkseni. Tämän kesän aikana keikkoja on ollut paljon ja edelleen yritän löytää kultaista keskitietä työn ja kotiäitiyden välillä. Arki on ollut aikamoista tasapainottelua, mutta enköhän pikkuhiljaa löydä miellyttävän rajan töiden ja kotiäitiyden välille.

 

Jo toista lasta odottaessani päätin, etten tule palaamaan päivätyöhön ennen kuin nuorempi on lähellä kolmen vuoden ikää. Kuvittelin olevani täyspäiväinen kotiäiti ja keskittäväni kaiken energiani ja huomioni meidän omiin pieniin lapsiin. Toisin kävi. Vaikka nautinkin kotona olosta, toisaalta kaipasinkin jo jotain omaa harrastusta normiarkea piristämään. Tottahan se on, ettei arki lasten kanssa aamusta iltaan ole aina niin helppoa. Eikä varsinkaan silloin, jos arkea ei ole jakamassa kukaan toinen. Mieheni on monen vuoden jälkeen aloittanut taas reissuhommat, mikä sekoittaa arkea. En suunnitellut tai miettinyt töiden aloitusta yhtään etukäteen. Se vain tapahtui, kun sähköpostiin ilmestyi viestejä mahdollisilta asiakkailta. Valokuvauskeikat on siitä hyvä työmuoto, että työajat saa määrittää itse ja on mahdollisuus kieltäytyä töistä, jos siltä tuntuu (ja jos malttaa sanoa ei). Tämä on ihanteellisin työvaihtoehto minulle. Vielä tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei haluaisi kieltäytyä yhdestäkään keikasta, koska nautin valokuvauksesta niin paljon ja oon super iloinen siitä, että oon alkanut löytämään oman asiakaskuntani. Osaa asiakkaista olen kuvaillut jo useamman kerran tämän vuoden aikana.

Toisaalta poden pienesti huonoa omaatuntoa - koska olen poissa niin monena iltana ja viikonloppuna ja koska iltaisin lasten mentyä nukkumaan en huomioikaan tuota aviomiestäni, vaan istun sen sijaan naama kiinni läppärin ruudussa tehden asiakkaiden kuvia valmiiksi. Olen asettanut itselleni rajoja koskien työaikoja ja keikkojen määriä, mutta en ole vielä täysin onnistunut pitämään niistä kiinni.

On silti hullua, että vaikka töitä on paljon niin intoa riittää liiaksikin. Eilinen kuvaus siirrettiin viikonlopulle ja lepäämisen sijaan päätin suunnata meidän pikkumiehen ja vanhan matkalaukun kanssa junaradalle kuvailemaan. Mielessä on niin monta kuvauspaikkaa ja niin paljon erilaista rekvisiittaa, että haluaisin kokeilla kaikkea nyt ja heti. Onneksi kotoa löytyy pari mallia, jotka joskus saan houkuteltua mukaan testaamaan miltä ideat käytännössä toimii. Vajaan vuoden ikäinen kummityttökin on aika hyvä olla olemassa ;)


 

En tiedä vielä mitä teen, kun ensi vuoden syksy saapuu ja kotiäitiyden olisi määrä päättyä. Aika näyttää mihin tulevaisuus vie! Multa on monesti kysytty, että haenko lastentarhanopettajan töitä vai mitä aion seuraavaksi ja on jotenkin vapauttavaa vastata, että mä en tiedä, vaikka normaalisti epätietoisuus enemmänkin ahdistaa. Joku varmaan ajattelee, että onpa outoa, ettei tuo vielä halua suunnitella tulevaisuuttaan, mutta nyt just ei edes huvita :)

Löytyykö muita kotiäitiyden ja töiden kanssa tasapainottelevia?


Tutustu Jonnaan blogaajien esittelysivullamme! >>