Kohti onnellisempaa elämää?

Pari viikkoa sitten ostin Jutta Gustafsbergin Voimakirjan ja luin sen vajaassa parissa tunnissa läpi. Alunperin luulin kirjan sisältävän juttua liikunnasta ja ravitsemuksesta, mutta yllätyin positiivisesti kirjan henkisestä osiosta. Kirjan lukeminen sai niin hyvän olon aikaan, että olin häkeltynyt. Tunnistin itseni ja omia ajatuksiani kirjan sivuilta enkä voinut olla enempää samaa mieltä. Vaikka asiat olivatkin aika yksinkertaisia ja itsestäänselviä, teki niiden lukeminen hyvää. Tuntui, kun olisi astunut askeleen eteenpäin kohti onnellisempaa elämää ja positiivisempaa fiilistä. Olin jo pitkään pohtinut somen käytön vähentämistä, elämistä hetkessä ja olemista aidosti läsnä ja mietin miksen ollut toteuttanut tätä jo ajat sitten.

Viikko sitten hain kirjastosta Gretchen Rubinin kirjan nimeltä Onnellisuusprojekti ja sitä olen nyt lukenut puoleen väliin. Aloin miettimään, mitkä asiat tuottaa iloa ja mitkä saa hyvälle tuulelle sekä mitkä asiat aiheuttaa syyllisyyttä ja negatiivisia tunteita. Enkö ole onnellinen nyt? Olen. Olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä mitä elämä on tuonut tullessaan. Olen saanut enemmän kuin olin toivonut. Silti omassa käytöksessä on parantamisen varaa ja sen avulla voi tehdä itsensä ja läheiset entistä onnellisemmiksi.

Näitä kirjoja luettuani muutin elämäntapojani hieman parempaan suuntaan. Ensimmäinen muutoksen kokenut asia oli virkeys. Aloin mennä nukkumaan viimeistään klo 22, kun aiemmin valvoin puoleenyöhön ja olin aamuisin väsynyt. Aikaisempi nukkumaanmeno vaikutti myös siihen, etten enää napostellut turhaan ennen nukkumaanmenoa ja herkkujen syöminen väheni. Lukeminen peiton alla ennen nukahtamista on mielestäni parantanut yöunia ja nukahdan nopeammin. Viime kuussa minimoin turhaa tavaraa meidän kodista ja se toi puhdistavan olon. Aktiivisuutta ja liikuntaa aion lisätä heti, kun polveni sen sallii, mutta olen ainakin tehnyt ahkerasti töitä viime aikoina ja onnistumisentunteet on piristäneet arkea valtavasti.


Toisena osana projektia on valittamisen lopettaminen. En lähes koskaan valita miehelleni mistään, mutta esikoiselle tulee valitettua välillä liikaa. Ystäville saatan valittaa joistain asioista, joihin olen tyytymätön, mutta pyrin lopettamaan sen kokonaan. Miksi tuhlata aikaa negatiivisuuksiin? EI ne asiat valittamalla parane. Olen yrittänyt kiinnittää arjessa huomiota siihen millä äänensävyllä puhun lapsille, miten hoidan eri ristiriitatilanteet ja millaisia tunteita käytökseni saa lapsissa aikaan. Välillä tuntuu, että kun joku asia ärsyttää niin negatiivisuus ottaa helposti vallan. Kun lapsi on huonolla tuulella niin komentaminen on kuin heittäisi lisää vettä myllyyn eikä kenelläkään ole kivaa. Yritän keskittyä siihen, etten kiellä jatkuvasti vaan keksin tilanteeseen positiivisemman lähestymistavan. Aina ei tarvita edes sanoja vaan joskus kiukuttelevan lapsen syliin ottaminen riittää lopettamaan kiukkukohtauksen. Oon aina ollut salaa kateellinen miehelleni, joka on aina yhtä rauhallinen ja saa ristiriitatilanteissakin lapset lopulta nauramaan.

Kolmas tavoitteeni on osata nauttia tästä hetkestä. Aina ei tarvitse juosta paikasta paikkaan ja olla tehokas vaan joskus saa luvan kanssa ottaa rennommin ja keskittyä niihin arkisiin asioihin. Ei tarvitse stressata työjuttuja, vaan on sallittua istua lasten leikkien keskelle tai vaikka rakentaa lapsille majaa. Välillä olen jo ollut poistamassa fb-tiliäni ja muita some-profiileitani lopullisesti, mutta työni kannalta se ei olisi kannattavaa. Parempi on kuitenkin opetella siihen, että kun on lasten kanssa niin keskittyy heihin täysillä ja sitten kun lapset nukkuu niin on aikaa selata somea. Silloin ei ainakaan tarvitse potea huonoa omaa tuntoa siitä, että käyttää päivänsä johonkin epäolennaiseen.

Tietysti paljon muitakin onnellisuuden osa-alueita on ja edelle mainittujen lisäksi yhdeksi tärkeimmistä omassa elämässäni sijoittuu ystävät. Meillä onkin parhaiden ystävien kesken tyttöjen ilta sovittuna :) Pienin askelin kohti entistä onnellisempaa elämää<3

Tutustu Jonnaan blogaajien esittelysivullamme! >>