Hän on täällä!

Yhdeksän kuukauden odotus palkittiin, kun meidän perheeseen syntyi viime perjantaina, tasan laskettuna päivänä, toinen prinsessa. Raskausaika hujahti nopeasti ilman suurempia valittamisen aiheita ja loppuun asti hyvin voiden. Viimeisen kuukauden aikana oli jo kova ikävä omaa kroppaa - maha olikin todella suuri ja olo raskas. Synnytystä ei edeltänyt mitään ennakoivia merkkejä, vaan supistukset alkoivat tälläkin kertaa, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Niiden kanssa kärvistelin pisimpään kaikista kolmesta synnytyksestä, vaikka olisin kuvitellut todellisuuden olevan juuri päinvastainen. Olin valmistautunut yhtä nopeaan ja helppoon synnytykseen kuin edellinenkin, mutta näköjään ei kannata olettaa mitään, sitä kun ei oikeasti voi tietää :) Mulla on aina ollut jatkuva vauvakuume, mutta nyt tämän kolmannen pienokaisen syntymän jälkeen, mulle tuli fiilis, että meidän perhe on koossa eikä meiltä mitään puutu. Olin myös huolissani vauvan terveydestä ja kun lopulta kotiinlähtötarkastuksessa kaikki menikin nappiin, huokaisin helpotuksesta ja ajattelin, että nyt saa olla todella kiitollinen kolmesta terveestä lapsesta. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.


Nyt saadaan keskittyä täysillä tähän pieneen ihmeeseen ja olla rauhassa tämä kesä kotona, kun syksyllä palataan taas arkeen molempien lasten aloittaessa samassa päiväkerhossa. Talotoimituskin osui samalle päivälle, kun vauva tuli maailmaan, joten tontilla on edistytty huimasti. Marraskuussa päästään muuttamaan valmiiseen omakotitaloon, mikä tuntuu ihan uskomattomalta. Kaikki sisustusvalinnat on tehty ja talosta tulee meidän näköinen. Elämä antaa parastaan just nyt!