Yksi vaikeimmista

Kodikkuutta ja pehmeyttä, lämpöä ja viihtyisyyttä. Kukapa ei näitä kotiinsa haluaisi? Bonuksena akustiikan parantuminen, kalusteryhmien sitominen kokonaisuudeksi ja tilan rajaaminen. Kyllä, puhun matoista. Itselleni matot ovat kuitenkin yksi suurimmista haasteista sisustuksessa ja ongelmani niiden suhteen onkin tuuliviirimäisyyteni. Tänään se kaikista ihanin ja upein matto voi puolen vuoden päästä tuntua tylsältä. Ja koska materiaaleiltaan sekä suunnittelultaan laadukkaat matot maksavat kolminumeroisia summia, ei niitä tule vaihdettua puolen vuoden välein. Siksipä meidän 100 neliön omakotitalosta löytyy vain viisi mattoa ja niistäkin yksi on tuulikaapin kuramatto ja yksi vessan matto. Onneksi on villasukkia.

No entäpä ne kolme mattoa sitten? Olohuoneen lattiaa peittää nettikirpparilta löydetty talja, mutta sehän ei virallisesti ole edes matto. Eteisestä löytyy pyöreä plyysimatto, jonka tehtävä on vain ja ainoastaan suojella lattiaa kenkien mukana tulevalta kuravedeltä ja lumelta. Ei siis esteettisesti mikään kaunotar. Leffahuoneessa puolestaan varpaita lämmittää mustavalkoraidallinen puuvillamatto, joka valitettavasti on parhaat päivänsä jo nähnyt. Vaikka sitä ei tämän perusteella ehkä uskoisi, niin minä kyllä rakastan mattoja. Olen viimeisen kolmen vuoden aikana ostanut useammankin maton, mutta aina ne on palautunut kauppaan tai myyty eteenpäin. Matto on niin tärkeä osa sisustusta, että vääränlainen voi muuttaa koko tilan tasapainon päälaelleen. Ja siksipä tassuttelen tällä hetkellä mieluummin kylmällä laminaatilla villasukissa kuin ihan ok maton päällä.

Maailma on onneksi täynnä kauniita mattoja ja minullakin on omat ikisuosikkini, joita kerta toisensa jälkeen käyn nettikaupoissa ihailemassa. Vielä kun osaisin tehdä päätöksen (ja säästää rahaa), niin kyllä se oikea matto meillekin kotiutuisi. Tai mielellään parikin, sillä vierashuone ja makuuhuone kaipaisivat molemmat sitä maton tuomaa tunnelmaa.

 

Siinäpä tavoitetta tälle vuodelle.  Ihanaa vuoden alkua!