Vaihteleva lapsiperheen arki

On tiistai ja kahden pienemmän lapsen päiväuniaika. Ollaan otettu tavaksi nukuttaa pienimmät tuplarattaisiin kävelylenkillä ja jatkaa siitä leikkipuistoon, että esikoinen pääsee leikkimään. Kuukauden ikäinen nukkuu jo lähtiessämme ja 2-vuotias simahtaa kymmenessä minuutissa pikkuauto kourassa. Kävellään puistoon ja parkkeerataan vaunut puun alle varjoon. 5-vuotias esikoinen juoksee kiipeilytelineeseen roikkumaan, kun itse jään varjoon rattaiden viereen makaamaan. Katselen sinistä taivasta, paria pilvenhattaraa ja pienessä tuulessa heiluvia vihreitä koivun lehtiä. Mietin koskahan viimeksi pysähdyinkään hetkeksi.. Uusi vauva-arki on pitänyt kiireisenä ja välillä sitä toivoo, että voisi muistaa ne tämän hetken pienet yksityiskohdat. Esikoisen iloisen naurun ja kiljumisen, keskimmäisen vaaleat kihartuvat hiukset ja hymykuopat sekä kuopuksen syvän katseen sekä ensimmäiset hymyt. Välillä poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tarpeeksi läsnä ja aika vaan rientää.


Tunnin päästä saan herättää keskimmäisen, joka heräilee hitaasti sylissäni ja kirmaa sitten siskonsa perään leikkimään. Pienimmällä on tänään nukkumispäivä, on valvonut aamulla yhden vaivaisen tunnin. Kohta aurinko katoaa pilvien taakse ja taivas tummenee. Huudan lapsille, että nyt lähdetään välipalalle kotiin. Esikoinen on heti valmis ja odottaa jo portilla. Keskimmäinen on löytänyt maasta hienoja kiviä, eikä malta lähteä. Huomaan jo sadepisaroita ja huudan, että pian sataa, nyt mennään. Ei kulu edes minuuttia kun taivaalta tulee vettä kuin saavista. Esikoinen pyöräilee edellä ja juoksen vaunujen kanssa perässä. Ollaan jokainen aivan läpimärkiä, hyvä kun näen sateen seasta eteenpäin. Lenkkareista pursuaa vettä jokaisella juoksuaskeleella. Esikoinen odottaa meitä pihassa seisten kaatosateessa ja huutaa kurkkusuorana. Keskimmäinenkin alkaa huutamaan, mutta vauva jatkaa uniaan. Selviydytään rappuun rattaiden ja pyörän kera ja aletaan riisumaan vettä tiputtelevia vaatteita. Lopulta isommat seisoo rapussa pikkareillaan, kun kannan vielä vauvan vaunuista sisälle. Passitan isommat suihkuun ja alan kuorimaan perunoita päivällistä varten. Huokaisen.


Sää on tosiaan ollut vaihteleva ja niin on meidän päivätkin. Välillä on niin seeisteistä ja rauhallista, mutta se voi olla sekunnissa ohi. Joinakin päivinä kuopus nukkuu lähes taukoamatta aamusta iltaan, kun joinakin päivinä tyttöä ei saa nukkumaan millään. On päiviä, jolloin isommat tulevat tosi hyvin toimeen ja päiviä, jolloin yhteiset  leikit ei suju ollenkaan. Yritän silti löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää. Onneksi yksikin hymy voi pelastaa kokonaisen huonon päivän. Ainiin, meillä oli muuten ristiäisetkin, tytöstä tuli Fiona<3