Kaksilapsisesta perheestä kolmilapsiseksi

Mä oon aina nähnyt itseni useamman lapsen äitinä eikä ajatus ainoastaan kahdesta lapsesta käynyt edes mielessä. Esikoisen syntymän jälkeen sain kuulla lääkäriltä, ettei me välttämättä saataisi enää enempää lapsia ja olin vähän pettynyt miettiessäni, että meidän lapsiluku jäisikin yhteen. Toista raskautta yritimme pidempään, mutta lopulta tärppäsi ja olin onneni kukkuloilla. Nyt kun kolmannen lapsen laskettuun aikaan on enää kolme viikkoa, olen kyllä epäillyt lääkärin sanoja monestikin. Neljäs lapsikin on joskus tulevaisuudessa mahdollinen, mutta nyt näiden kolmen jälkeen kahdeksan vuotta kotiäitinä saa ainakin hetkeksi riittää.

Kaksi lasta on aika tavallinen lukumäärä suomalaisissa perheissä. Yksilapsisia perheitä ihmetellään ja kysellään, että eikö toinen ole vielä tulossa. Kaksi lasta on niin perus, että silloin kuvitellaan lapsiluvun olevan täynnä, varsinkin jos perheessä on tyttö ja poika. Kolmelapsiset perheet saa jo vähän negatiivisiakin kommentteja eikä sitä isompaa katrasta nyt ainakaan saisi edes haaveilla hankkivansa.


Oon kuullut paljon erilaisia kokemuksia ja tarinoita siitä, miten arki muuttuu, kun lapsiluku muuttuu kahdesta kolmeksi. Joku sanoo sen olevan lähes painajaismaista ja jonkun mielestä arki ei muuttunut ollenkaan. Kahden lapsen äitinä on jo luonut ne arkirytmit valmiiksi ja tottunut siihen, että huomiota täytyy jakaa kummallekin lapselle tasapuolisesti. Tällä hetkellä uskon, ettei muutos kahden lapsen arjesta kolmen lapsen arkeen ole yhtä suuri, kuin mitä se oli silloin, kun toinen lapsi syntyi. Toisaalta kahden kanssa on varmasti helpompaa kuin kolmen, kaikki on mitoitettu kaksilapsisille perheille. Kolmen lapsen kanssa on työlästä kulkea paikasta paikkaan ja oonkin kuopannut jo kaikki haaveet lähivuosien ulkomaanmatkoista. Ensimmäisten vuosien aikana reissaaminen on varmaan liian raskasta ja myöhemmin liian kallista :D

En usko vauvan turvakaukalon mahtuvan kahden muun istuimen kanssa nykyisen automme takapenkille emmekä ole hankkinut mitään kulkuvälinettä, jolla voisin joskus kulkea vauvan kanssa kahdestaan. Meiltä ei siis löydy vaunuja tuplia lukuunottamatta, ei rintareppua eikä sitä turvakaukaloakaan, mutta toisaalta en osaa edes kuvitella, että lähtisin joskus kahdestaan vauvan kanssa yhtään mihinkään. Pikkulapsiaika on hektistä, mutta tämäkin vielä hetken mahassa möyrivä vauva on pian taapero ja vauvakuume nostaa taas päätään. :) Saapa nähdä, kuinka meidän käy!