Bellapuoti

Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5

Artikkelit 1-10 / 73

Nouseva

 


Yksi ajanjakso elämästä päättyy


Meillä eletään täällä kutkuttavia hetkiä. Meidän rakennuttama omakotitalo on nyt valmis ja sunnuntaina päästään muuttamaan sisään! Harmi, että talo on vielä siivoamatta, jonka vuoksi en nyt kuviakaan teille päässyt näyttämään :) Mietin vähän, pitäiskö mun joku pienimuotoinen oma blogi laittaa pystyyn, jossa voisin esitellä vähän meidän uutta kotia tai sitten vaan kuvailen meidän sisustusta instan puolelle. Mitäs mieltä ootte? Vanhoja huonekaluja ei tule paljoakaan muutossa mukaan vaan ollaan päästy kunnolla shoppailemaan ja suunnittelemaan sisustusta. Jonkin verran vielä puuttuu esimerkiksi verhoja, mattoja ja valaisimia, mutta niitäkin on helpompi hankkia sitten, kun ollaan muutettu.

Yksi ajanjakso elämästä on taas ohi. Viisi kuukautta sitten kesäkuussa samana päivänä saatiin talotoimitus ja vauva. Nyt talo on valmis ja vauva täyttää 5 kuukautta. Tyttö on kaikin puolin kuin ilmetty isosiskonsa.

 
Rakennusaika yhdistettynä vauva-arkeen oli välillä vähän raskasta, kun elämässä oli niiden lisäksi paljon muutakin. Nyt saa huokaista helpotuksesta ja olla onnellinen, että me selvittiin tästä näin hyvin. Taas on yksi haave käynyt toteen: oma itse suunniteltu loppuelämän koti. En malta odottaa, että meillä on kunnolla tilaa asua, saunoa omassa saunassa aina kun siltä tuntuu, kutsua ystäviä kylään ja sukua jouluksi meille syömään. Rentoutuminen takkatulen ääressä tuntuu vielä kaukaiselta unelmalta, mutta senhän voi toteuttaa vaikka jo ensi viikolla! Pikkuhiljaa myös joulufiilis hiipii meidän kotiin ja mikä onkaan parempaa, kuin saada ripustaa joulutähdet upouuden kodin ikkunoihin.

Tässä viiden kuukauden aikana on myös huomannut, kuinka ihania ihmisiä meillä onkaan ympärillä. Isovanhemmat on olleet lastenhoitoapuna/apuna tontilla ja ystävätkin ovat tarjoutuneet auttamaan monen monta kertaa. Kiitos, ootte korvaamattomia.

Samaan aikaan kun rakennusprojekti päättyy, loppuu myös Bellapuodin blogiosio. On ollut ihana saada olla mukana ja taidan jäädä tätä postausten rustaamista vähän kaipaamaan. :) Kiitos kaikille, jotka ovat täällä meitä seurailleet. Ihanaa alkavaa talvea! Toivottavasti saadaan valkoinen joulu tänä vuonna<3

Kommentit | Bloggarit: Jonnan Perheblogi Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

"Eikö teitä ole koeteltu aiemmin?"

Meidän esikoinen oli tyytyväinen vauva. Ei mikään helppo nauratettava, mutta sellainen viileä tarkkailijatyyppi, joka ei turhasta huudellut. Päiväunien kanssa oli aina hankalaa, mutta tyttö makasi silti rattaissa silmät tapittaen ihan hiljaa. Muistan, kun joskus stressasin tuota päikkärittömyyttä ja vaunuttelin tytön kanssa kaksikin tuntia ja vauva senkun pysyi hereillä. Yöt meni hyvin ja tytsy nukkuikin pitkät pätkät - eipä ihme, ettei päikkärit 15 tuntisten yöunien jälkeen maistuneet.

Keskimmäinen oli taas eri laatua. Nukkui, nukkui ja nukkui. Muistan kun mies tuli töistä klo 16.30 ja poika oli nukkunut koko päivän. Felicia 2veekin kysyi joka päivä jossain kohtaa, että "Äiti, missä Liam on?" Ollut ehkä puoli tuntia silmät auki koko päivän aikana. Taisipa tuo tuhista kahdet kolmen tunnin päiväunet kahden vuoden ikään saakka ja nukkua silti yötkin hyvin. Neuvolasta saatiin useamman kerran neuvoksi herätellä poitsu kahden tunnin kuluttua, mutta ajattelin, ettei siinä ole mitään järkeä. Jos lasta väsyttää, niin antaa sen nukkua. Poju oli ensimmäistä kertaa hereillä äiti-lapsiryhmässä reilun vuoden iässä, vaikka koko vuoden olimme ryhmässä käyneet. Oli niin hauskaa, kun jätin pojan lattialle leikkimään ja autoin Feliciaa askartelussa, kun muut äidit kyselivät, että "kenen poika tää on?"

Meidän kaksi ensimmäistä lasta ovat nykyään aika rauhallisia luonteiltaan ja monesti äiti-lapsiryhmissä multa kysellään, että käyttäytyykö meidän lapset aina näin. Monesti muiden lasten juostessa, riehuessa ja kiljuessä nämä kaksi istuvat pöydän ääressä tehden palapelejä tai piirrellen. Nauroin, kun sain kuulla raskausaikana useammasta suusta, että "Toivottavasti teillä tulee olemaan enemmän hommaa kolmannen lapsen kanssa". Osaavathan nämä kumpikin myös villiintyä ja uhmata rajojaan varsinkin kotona, mutta aika vähäisissä määrin verrattuna moneen muuhun.

Nyt kun kolmas lapsi syntyi niin heti oli eri ääni kellossa. Odotin seesteistä pikkuvauva-arkea, mutta tyttö alkoi huutaa kurkkusuoraa huutoa jo synnäriltä kotiuduttuamme. Joka ikinen ilta siitä lähtien meillä on soinut white noise-meteli taustalla, kun ollaan heijattu ja kanneltu neitiä ympäri tätä keskustan kerrostalokolmiota - naapuriparat! Tätä on kestänyt nyt jo neljä kuukautta ja neuvolassa ihan ihmeteltiin, että eikö kolmen lapsen vanhempia ole koeteltu aiemmin. Eipä oikeastaan. Ja jos olisi niin voin vannoa, että enempää lapsia en olisi tehnyt. (Niin varmaan!) Harmittaa, että vauva-aika on ollut tällä kertaa näin paljon vaativampaa enkä ole osannut kunnolla nauttia pienestä vauvasta. En tosiaankaan odottanut meille koliikkivauvaa, vaikka itsekin olen huutanut elämäni ensimmäiset kolme kuukautta. Nyt ruokavalioni on muuttunut maidottomaksi, gluteenittomaksi, soijattomaksi ja viljattomaksi. Toivotaan, että dieetti tuottaa toivottua tulosta. Yllättävän yleistä koliikkikin kyllä on. Onneksi aika on silti mennyt nopeasti, jospa itkutkin pikkuhiljaa vähenee. Tosi paljon vaikuttaa yleiseen fiilikseen ja jaksamiseen. Tuntuu, että välillä on niin täynnä negatiivisuutta, että räjähtää. Oonkin yrittänyt kitkeä sitä pois ja opetella näkemään taas ne positiiviset asiat ykkösenä.


Ps. Meidän talon valmistumiseen on enää kuukausi aikaa ja oon niin tyytyväinen kaikkiin valintoihin tällä hetkellä. Aika ihanaa!

1 Kommentit | Bloggarit: Jonnan Perheblogi Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

Ideoita opiskelijaboksiin

On jälleen se aika vuodesta, kun sisustetaan opiskelija-asuntoja ja mietitään kuumeisesti, kuinka tehdä kalseasta laatikosta itselle viihtyisä koti. Minulle tämä aihe onkin tänä vuonna erittäin ajankohtainen ja mielessä pyörii monia ideoita soluhuoneeni sisustamisen suhteen. Opiskelijabudjetilla sisustaminen vaatiikin aikaa ja suunnitelmallisuutta, mutta itse suhtaudun siihen mukavana projektina.

Yksi parhaista hankinnoistani onkin ollut tämä juuttikankainen säilytyskori, jota itse käytän pyykkikorina. Kahvojen avulla saan kannettua pyykit näppärästi talomme pesutupaan ja koska sisäpinta on muovitettu, voin kantaa pestyt pyykit samaisessa korissa takaisin huoneeseeni kuivaustelineeseen ripustamista varten. Ekstrapisteet myös tyylikkäästä ulkoasusta, tätä todellakin kehtaa pitää esillä huoneen nurkassa. Miksei näitä voinut olla silloin, kun edellisen kerran olen viettänyt opiskelijaelämää?



Opiskelija-asuntojen seinille tai lattioille ei useinkaan saa tehdä mitään, niiden kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Minunkin on siis pitkin hampain totuteltava vaaleanpunaiseen tehosteseinään ja kellertävään muovimattoon. Onneksi viihtyisyyttä ja omaa tyyliä voi tuoda esille ihan pienilläkin asioilla. Bongasinkin Bellapuodin verkkokaupasta muutamia kivoja juttuja, joilla minä ainakin piristäisin mielelläni omaa opiskelijaboksiani.

 
 
 
House Doctorin Watch -seinäkello | paperikori | Tine K -seinäkorit | Irislights Grpahic Grey -pallovalot | torkkupeitto

Sisustusintoa syksyyn!

Kommentit | Bloggarit: By Jossu Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

Onni poika sairastaa

Latviassa asuessa vuonna 2003 perheemme pääluku lisääntyi latvialaisella mustalla kollikissalla, joka sai nimekseen Onni. Onni löytyi paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä ja katseli meitä pikku häkistään niin surkein silmin, että kissan valinta perheenjäseneksi oli aivan selvä asia. 

Onni on aina ollut kulmien coolein kisu ja ollut paljon omilla retkillään. Me ihmiset olemme Onnille olleet palveluautomaatteja, jotka antavat toiselle ruokaa, vaikka öiseen aikaan, jos Onni niin sattuu tahtomaan.

 

Talvet ovat olleet Onnille aina raskaita, ei niinkään kylmyys, mutta isoista lumimääristä Onni ei pidä. Kolmena talvena Onni onkin nuollut stressaantuneena puolet kehosta kaljuksi eli  kaikki minne vaan on ylettänyt, niin karva on lähtenyt. Asiaa on lääkärillä tutkittu ja lääkäri totesi Onnin stressaavan talvesta, vapaudenkaipuun ollessa niin kova.

Viime talvena ei Onni enää nuollutkaan itseään kaljuksi, vaan alkoi laihtumaan ja kerjäämään ruokaa ja juomaan paljon vettä. Veimme Onnin lääkärille ja diagnoosina oli sokeritauti. Onni saa insuliinipiikin aamuin ja illoin ja ei ole enää entisensä. Nyt Onni hakeutuu paljon meidän seuraan ja kehrääkin kovin eli ihmisen lähellä on hyvä olla. Samu koirasta on tullut myös Onnin paras ruuan kerjääjäkaveri. 

 

Onnilla on huonoja päiviä ja hyviä päiviä, mutta parhaita päiviä ovat olleet kesän aurinkoiset päivät, jolloin Onni on paistatella lötkötellyt kodin pihalla. 

Nyt meitä jännittää miten Onni selviää tulevasta talvesta ja tuleeko kovin kylmä ja luminen talvi. Onnin piiri on pienentynyt ja ilot ovat pienet. Toivotaan siten oikein aurinkoista syksyä, siitä nautimme me ihmiset ja Onni kisukin ja keräämme aurinkoenergiaa pimeää talvea varten.

 

Tiesittekö te muuten, että samaa yritystä Bellapuodin kanssa on myös DreamPetstore ja sieltä löytyy meidän eläinystäville vaikka mitä. Kannattaa kurkata. Oikein hyvää syyskuuta kaikille!

1 Kommentit | Bloggarit: Tiia K Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

Perheen viikkoaikataulu

 Me tiedettiin kyllä etukäteen, että vauvan syntymä ja talon rakentaminen samanaikaisesti saattaisi olla aika raskasta, mutta ihan tällaista arkea en kuitenkaan odottanut. Meidän 3-kuinen huutaa enemmän kuin kumpikaan aiemmista ja välillä ollaan vaan kaikki ihan väsyksissä, kun kurkkusuoraa huutoa jatkuu iltaisin monta tuntia. Samalla ravataan tontilla, omissa harrastuksissa ja töitäkin tehdään siinä samassa kumpikin eri aikoihin. Kun mies viime viikolla ilmoitti alottavansa vielä yhden harrastuksen nykyisten lisäksi, ajattelin, että voiko tämä olla edes todellista enää. Yhteinen aika parisuhteelle on ihan nollissa ja ihan senkin vuoksi päädyimme laatimaan viikkosuunnitelman meidän perheelle. Kirjattiin ylös kaikki menot ja jaettiin pari omaa päivää kummallekin. Sovittiin lisäksi yksi päivä viikosta sellaiseksi, jolloin kumpikaan ei lähde mihinkään vaan koko perhe on koossa. Päätettiin myös, että vähintään yhtenä iltana viikossa tehdään jotain erilaista yhdessä, kun lapset nukkuu, mutta se ei vielä ainakaan toiminut odotetusti. Ei kai kumpikaan jaksa enää muuta kuin hautautua peittojen alle, kun kaikki kolme lasta on saatu nukkumaan. Varsinkin, kun yksi lapsista on huutanut kolme tuntia ja taistellut unta vastaan ja toinen on ravannut pois sängystä kaksikymmentä kertaa milloin milläkin verukkeella. Siinä vaiheessa ei tosiaan mikään parisuhdeilta ole ensimmäisenä mielessä.

Noudatetaanko muissa perheissä viikkoaikataulua? Aika jaetaan tasapuolisesti ja siten on kokoajan kartalla mitä minäkin päivänä tapahtuu. Tähän asti on saatettu tulla ja mennä miten huvittaa huomaamatta yhtään, että toisella ei ole ollut esimerkiksi lainkaan omaa aikaa. Me ollaan aina hoidettu itse omat lapsemme ja vain välttämättömissä tilanteissa isovanhemmat ovat heitä hoitaneet. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että parisuhteelle on pakko ottaa aikaa. Tänään kaikki kolme lasta pääsevät mummolaan ja me käydään miehen kanssa kiipeilemässä uudssa kiipeilypuistossa. Sen jälkeen haetaan pienin kotiin ja suunnataan kohti saunaa. Isommat saa jäädä toista kertaa yökylään Mummolaan :)


Jonkin verran helpottaa tietää, että talo valmistuu ja muutto lähestyy, jolloin yksi aikasyöppö on poissa pelistä. Ja vaikka tämäkin elämäntilanne on ohimenevä, on silti tärkeää saada edes vähän aikaa pelkälle parisuhteelle. Tuntuu välillä jo vähän siltä, että kadottaa toisensa tässä kiireisessä arjessa ja unohtaa jo aivan, millaista sen puolison kanssa olikaan joskus kahdestaan.

Ihanaa loppuviikkoa!

Kommentit | Bloggarit: Jonnan Perheblogi Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

Uusia tuulia

Syksy on monelle muutosten aikaa eikä tämä vuosikaan tee poikkeusta, ainakaan meidän kohdallamme. Viime syksynä päätin irtisanoutua vakituisesta sosiaalialan työstäni ja kulunut vuosi onkin ollut elämäni parasta aikaa. Olen aloittanut sivutoimiset sisustussuunnitteluopinnot, suorittanut yrittäjyysvalmennuksen, tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja mikä parasta, nauttinut elämästäni täysillä. Keväällä myös rohkaistuin tavoittelemaan unelmiani ja vihdoin uskallan julkistaa uutisen myös täällä – aloitin viime viikolla teollisen muotoilun opinnot Lapin yliopistossa.



Hyppy takaisin opiskelijaelämään ja muutto täysin vieraaseen kaupunkiin on tuntunut samaan aikaan jännittävältä ja pelottavalta. Muutos on ollut kuitenkin toivottu ja uuden elämänvaiheen myötä tunnen olevani menossa oikeaan suuntaan. Se minun juttuni on tainnut viimein löytyä. Täällä Bellapuodissa tullaan siis varmasti näkemään kuvia myös Rovaniemen opiskelija-asunnosta, onhan se jatkossa toinen kotini. Onneksi se ikioma koti ei kuitenkaan ole hävinnyt minnekään ja sinne onkin ihanaa palata viikonloppuisin.

Mukavaa syksyn alkua, muistakaa tavoitella unelmianne!

Kommentit | Bloggarit: By Jossu Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

 

Hyvästi kesä

On aika hiljakseen hyvästellä kesä, luonnonkukat, mansikat, pulikoiminen ja mökkeily. Oli hieno kesä ja tuli myös reissattua, maistettua suussasulavia marjoja ja kerättyä viikottain luonnonkukkia kannuihin.

Syksyn vastaanotan tuomalla hieman kesää mukana, tilaamillani Greengate lattemukeilla ja harmaalla kukkakannulla, jotka tilasin heinäkuussa Bellapuodista.

Lämpimän sään koiralenkit


Vedessä pulikoiminen

Latvian Jurmalan hiekkarannalla kirmailu

Riian kaunis ja aurinkoinen keskusta

Metsälenkit ja luonnonkukkakimput

Greengate kannu tuo kesää vielä syksyn keskelle.

Kesäisen kauniit Greengate lattemukit sulostuttavat tulevaa syksyä.

Pian ulkokahvit ovat ihana kesämuisto vain

Kesämökki laitetaan talviteloille

Kissat palaavat nukkumaan sisätiloihin

Nurmikolla kirmaaminen vaihtuu talven iloihin

 
Hei, hei makeat mansikat


Tervetuloa syksy, olen valmis!


Kommentit | Bloggarit: Tiia K Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

Äitiyden huippuhetkiä

Vielä puoli tuntia sitten meidän väliaikaisessa kerrostalokolmiossa oli täysi härdelli päällä. 2-kuinen nukahti ja heräsi jatkuvasti parin minuutin välein huutamaan, 2-vuotias uhmasi ja vastusti kaikkea mahdollista eikä 5-vuotiaalle kelvannut isi iltasadunlukijaksi. Iltapalapöydässäkin oli liikaa ääntä ja väittelyä. Kaapista ei kuulemma löytänyt juuri sitä iltapalaa, mitä tänään olisi pitänyt saada. Esikoinen on oppinut lahjonnan, uhkailun ja kiristämisen jalon taidon pikkuveljeään kohtaan, keneltä lie.. Huomatessani tämän, mietin millainen esimerkki olen lapsilleni? Millaisena haluan lasteni äitiään pitävän? Millaisia muistoja haluan lapsille mahdollisesti lapsuudestaan jättää? Kun talo vihdoin hiljenee, kurkkaan lastenhuoneen ovelta ja huokaisen, kun kaikki kolme nukkuvat. Sama rumba joka ikinen ilta. Mikä siinä nukkumaanmenossa voi olla niin vaikeaa?

Tuntuu, että isommilla lapsilla on uhmakaudet meneillään ja pienin itkee välillä mahaansa. Kärsivällisyys ja tunteiden hallinta on lasten myötä kasvaneet mielettömästi. Välillä lapset koettelevat ja testaavat rajojaan riippumatta sen hetkisestä olinpaikasta. Leikkipuistoissa onneksi muut vanhemmat on tottuneet siihen ja heiltä saa todennäköisesti ymmärtäväisiä katseita ja hymyjäkin. Katseita kuin osoittaakseen myötätuntoa ja sanoakseen, että "hei, mä niin tiedän, miltä susta tuntuu!" Mutta esimerkiksi kaupungilla saattaa saada pitkiä epämiellyttäviä katseita ja joku voi ajatella, että eikö tuo oikeasti saa lapsiaan kuriin tai että "pitikö tännekin lapset raahata mukana!"


Me tehtiin tänä kesänä reissu Naantaliin Muumimaailmaan sekä Alahärmän Powerparkiin. Powerparkissa oli pomppulinna, jossa ei ollut aikarajoitusta, mutta vanhempien oletettiin huutavan lapsensa pois pomppimasta jonkin ajan kuluttua antaakseen vuoron seuraavalle. "Laiteohjaaja" käski yhtä isää pyytämään lapsensa tulemaan pois pomppulinnasta, mutta mies ei onnistunut siinä. Lapsi sen kun jatkoi pomppimista ja vähän välitti isänsä sanoista. Täytyy myöntää, että kun tätä jonkin aikaa sivusta seurasin niin ajattelin, että jos meidän lapset eivät tulisi heti pois kun käsketään, kävisin hakemassa ne vaikka kainaloon sieltä ja kantaisin huutavina pois eikä varmasti mentäisi enää toistamiseen pomppulinnaan. Kuinkas sitten kävikään, kun meidän lasten vuoro oli poistua ja jatkaa matkaa seuraavaan laitteeseen..? Voitte ehkä arvata. Kumpikin jäi tönöttämään pomppulinnaan ilman aikeitakaan antaa vuoroa seuraaville. Kolmesti sain korottaa ääntäni, että nuo rakkaat jääräpäät sitten lipuivat hitaaaaasti meitä kohti valittaen ja kitisten. Että siitäs sain.

Meidän normaali arki on useimmiten tosi helppoa ja mukavaa enkä ole kaivannut työelämään, vaikka kotiäitivuosia tulee näillä näkymin olemaan jopa kahdeksan. Lapset on kasvattaneet mua henkisesti ja opettaneet mulle enemmän kuin kuvittelin. Eipä arki voi silti aina olla yhtä tasaista ja sitä paitsi lasten on vaan totuttava siihen, että aina ei saa kaikkea mitä haluaa ja pettymyksiä tulee, teit mitä tahansa. Onneksi uhmakaudetkin helpottaa jossain vaiheessa ja ruuhkavuodet on pian muisto vain. Oon silti sitä mieltä, että kun me kannetaan meidän tavarat uuden talon ovesta sisään ja pienin on jo lähes puolivuotias, me ei todennäköisesti enää aloiteta vauva-arkea alusta. Parin-kolmen vuoden kuluttua näen itseni jo työelämässä ja elämässä on uusia haasteita :)

Ihanaa loppukesää!

 

 

3 Kommentit | Bloggarit: Jonnan Perheblogi Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

Loppukesän aikaan

En millään haluaisi puhua vielä loppukesästä, mutta kalenterin kääntyessä elokuun puolelle, alkaa kesä väistämättä hiipiä kohti syksyä. Takapihalla luonto muuttaa hiljalleen väriään ja omenoiden poskille nousee vähitellen hehkuva puna.

Ajatuksiin piirtyykin se loppukesän upea tunnelma – lämpimät illat, pimenevät yöt ja kynttilöiden lempeä valo. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun aurinkoinen kesäpäivä tummuu yöksi ja kiedot terassilla vilttiä hieman paremmin yllesi. Vielä ei ole kiire sisälle.

Tunnelmallista elokuuta!

Kommentit | Bloggarit: By Jossu Kirjoittanut: Teemu Räsänen

 

Vaihteleva lapsiperheen arki

On tiistai ja kahden pienemmän lapsen päiväuniaika. Ollaan otettu tavaksi nukuttaa pienimmät tuplarattaisiin kävelylenkillä ja jatkaa siitä leikkipuistoon, että esikoinen pääsee leikkimään. Kuukauden ikäinen nukkuu jo lähtiessämme ja 2-vuotias simahtaa kymmenessä minuutissa pikkuauto kourassa. Kävellään puistoon ja parkkeerataan vaunut puun alle varjoon. 5-vuotias esikoinen juoksee kiipeilytelineeseen roikkumaan, kun itse jään varjoon rattaiden viereen makaamaan. Katselen sinistä taivasta, paria pilvenhattaraa ja pienessä tuulessa heiluvia vihreitä koivun lehtiä. Mietin koskahan viimeksi pysähdyinkään hetkeksi.. Uusi vauva-arki on pitänyt kiireisenä ja välillä sitä toivoo, että voisi muistaa ne tämän hetken pienet yksityiskohdat. Esikoisen iloisen naurun ja kiljumisen, keskimmäisen vaaleat kihartuvat hiukset ja hymykuopat sekä kuopuksen syvän katseen sekä ensimmäiset hymyt. Välillä poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tarpeeksi läsnä ja aika vaan rientää.


Tunnin päästä saan herättää keskimmäisen, joka heräilee hitaasti sylissäni ja kirmaa sitten siskonsa perään leikkimään. Pienimmällä on tänään nukkumispäivä, on valvonut aamulla yhden vaivaisen tunnin. Kohta aurinko katoaa pilvien taakse ja taivas tummenee. Huudan lapsille, että nyt lähdetään välipalalle kotiin. Esikoinen on heti valmis ja odottaa jo portilla. Keskimmäinen on löytänyt maasta hienoja kiviä, eikä malta lähteä. Huomaan jo sadepisaroita ja huudan, että pian sataa, nyt mennään. Ei kulu edes minuuttia kun taivaalta tulee vettä kuin saavista. Esikoinen pyöräilee edellä ja juoksen vaunujen kanssa perässä. Ollaan jokainen aivan läpimärkiä, hyvä kun näen sateen seasta eteenpäin. Lenkkareista pursuaa vettä jokaisella juoksuaskeleella. Esikoinen odottaa meitä pihassa seisten kaatosateessa ja huutaa kurkkusuorana. Keskimmäinenkin alkaa huutamaan, mutta vauva jatkaa uniaan. Selviydytään rappuun rattaiden ja pyörän kera ja aletaan riisumaan vettä tiputtelevia vaatteita. Lopulta isommat seisoo rapussa pikkareillaan, kun kannan vielä vauvan vaunuista sisälle. Passitan isommat suihkuun ja alan kuorimaan perunoita päivällistä varten. Huokaisen.


Sää on tosiaan ollut vaihteleva ja niin on meidän päivätkin. Välillä on niin seeisteistä ja rauhallista, mutta se voi olla sekunnissa ohi. Joinakin päivinä kuopus nukkuu lähes taukoamatta aamusta iltaan, kun joinakin päivinä tyttöä ei saa nukkumaan millään. On päiviä, jolloin isommat tulevat tosi hyvin toimeen ja päiviä, jolloin yhteiset  leikit ei suju ollenkaan. Yritän silti löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää. Onneksi yksikin hymy voi pelastaa kokonaisen huonon päivän. Ainiin, meillä oli muuten ristiäisetkin, tytöstä tuli Fiona<3


1 Kommentit | Bloggarit: Jonnan Perheblogi Kirjoittanut: Teemu Räsänen
Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5

Artikkelit 1-10 / 73

Nouseva